Uskontokriitikot - Richard Dawkins, Christopher Hitchens, Sam Harris, Victor J. Stenger… - ovat kritiittisyydellään kirvoittaneet monia vastaamaan haasteelliseen tehtävään. Teologit ja tutkijat U.S.A:ssa ja Euroopassa ovat innostuneet vastaamaan kritiikkeihin laajasti ja luoneet näin mahdollisuuden käsitellä kysymystä uskonnon ja tieteen maailmankuvista uudella ja raikkaalla tavalla. Suomessa nämä apologeetat ovat jääneet vähälle huomiolle, mutta asiaan perehtyneet tuntevat varmasti ainakin Alister McGrathin teoksen Dawkins Delusion, jossa hän vastaa Dawkinsin esittämään uskontokritiikkiin. McGrath on koulutukseltaan teologi, mutta hänellä on myös luonnontieteellinen tutkimustausta ja hän on tehnyt suuren osan urastaan Oxfordin yliopistossa. Alister McGrathin työssä erityisen arvokasta on hänen pyrimyksensä uskonnon lisäksi myös tieteen kunnioittamiseen. Rationaalisen ja kriittisen maailmankäsityksen on pystyttävä yhdistämään toisiinsa toisaalta luotettavan tieteellisen tutkimuksen tulokset ja samalla terve ja rehellinen käsitys uskonnon merkityksestä ihmiselle. Mikäli tähän ei  pystytä ihminen ei pysty käsittämään itseään järkensä ja tunteidensa maailmassa aidosti kokonaisena ja eheänä. Seuraavassa esittelen muutamia lähiaikoina julkaistuja ja tähän perinteeseen sijoittuvia teoksia kirja-arvostelujen pohjalta.

Sosiaalipsykologi Davis G. Meyers esittää teoksessaan A Friendly Letter to Sceptics and Atheists: Musing on Why God is Good and Faith Isnt Evil  lähtökohdiltaan hyvin samankaltaisen näkemyksen kuin Alister McGrathkin. Hän pyrkii teoksessaan osoittamaan perinteisen teisti-ateisti -erottelun perusteettomaksi, sillä kriittinen ja tieteellinen ajattelu on sovitettavissa yhteen uskonnollisen elämän kanssa. Uskonto ei ole tieteen kilpailija, vaan elää sen rinnalla ja lisäksi toimii elämää rikastavana hengellisyytenä.

Hans-Kung-at-AUC-3.jpgalister_mcgrath.jpg
Hans Kung ja McGrath

Hans Kung on varmasti yksi oman aikamme merkittävimmistä teologeista. Hän on kirjoittanut teoksen The Beginning of All Things: Science and Religion, jossa hän esittelee lukuisia nykyisiä tieteellisiä teorioita ja pohtii uskonnon asemaa nykymaailmassa. Hänen mukaansa nykyaika tarvitsee nimenomaan sellaista uskontokäsitystä, jossa molemmat – tiede ja uskonto – otetaan vakavasti. Hänkään ei lämpene intelligent desing –tyyppiselle yritykseen osoittaa tieteelliset teoriat puutteellisiksi, eikä myöskään Raamatun kirjaimelliselle tulkinnalle. Hän on uransa aikana kulkenut omia polkujaan. 1970-luvun lopulla hänet erotettiin katolisen kirkon opetustehtävistä, sillä hän oli kyseenalaistanut paavin aseman. Hän oli  toiminut mm. paavin neuvonantajana Vatikaanin II konsiilissa. Myöhemmin hän on tehnyt työtä uskontodialogissa ja ollut valmistelemassa mm. 1993 julistettua Maailman etiikan julistusta, johon kaikki suuret uskontokunnat ottivat osaa. Hänen teoksensa ovat kuitenkin vaikeaselkoisia ja edellyttävät tulkintaa. Tämä osoittaa kuitenkin vain sen kuinka vaikeasta asiasta on kyse. Uskonnon kysymyksiä tai ehkä elämäkään ei voi ymmärtää hyväksymättä lingivistisiä tai ehkä jopa loogisia ristiriitoja.
David%20Berlinski.jpgAlanWallace.jpgkaufmann_stuart.jpg
Berlinski, Wallace ja Kauffman

Biokemisti Stuart Kauffmanin ajattelu teoksessa Reinventing the Sacred: A New View of Science, Reason, and Religion liittyy samaan ajattelutapaan McGrathin, Meyerin ja Kungin kanssa. Hänen ajattelunsa on painottunut kuitenkin enemmän luonnontieteellisen tiedon tulkintaan ja hän haluaa rakentaa uskonnon nimenomaan luonnontieteelliselle pohjalle. Hänen näkemystään voi kutsua todellisuuden pyhittämiseksi, mihin hän saa myös stoalaistyyppisiä ja eksistentialistisia vaikutteita. Hänen mukaansa mielettömässä maailmassa ihmisen on itse löydettävä oman elämänsä mielekkyys ja se voidaan perustaa hyvinkin uskonnolliselle tai henkiselle pohjalle. Tiedettä hän kritisoi liian pitkälle viedystä reduktionismista ja ateismista, mikä on johtanut siihen, että näistä opinkappaleista on tullut eräänlaisia tieteellisiä myyttejä.

Buddhisti Alan Wallace ja Brian Hodel esittävät puolestaan teoksessaan Embracing Mind: The Common Ground of Science and Spirituality, että uskontojen traditioiden meditaatioperinteellä olisi paljon annettavaa tieteelle, sillä tiede on unohtanut tutkia reflektiivisesti oman toimintansa tärkeintä välinettä eli mieltä itseään. Heidän mukaansa tieteen ja uskonnon kysymykset yhdistyvät mielessä, mutta tiede on unohtanut sen skientismin ja reduktionismin perinteessä. Tämä vaikuttaa minusta yhdeltä kiinnostavimmista teoksista yhdessä seuraavan - Berlinskin - teoksen kanssa.

Matemaatikko ja biologi David Berlinskin teos The Devil's Delusion: Atheism And Its Scientific Pretensions on omaperäinen poikkeus uskontokritiikkiä kommentoivassa kirjallisuudessa. Berlinskin – Saksan juutalaisena – mukaan antisemitismi pohjautui vahvaan ateismiin, joka ei pysty enää ymmärtämään moraalia tai etiikkaa. Hänen kritiikkinsä kulminoituu juuri "militanttien ateistien" toiminnan moraaliseen arviointiin ja osoittaa sen lopulta yhtä ala-arvoiseksi kuin uskontokriitikoiden huolella valituissa esimerkeissä. Berlinski suuntaa uskontokriitikoiden aseet heitä itseään vastaan henkilökohtaisella motiivilla, johon on hyvä syy.

Nähtäväksi jää miten suomalaiset kustantajat ottavat nämä teokset vastaan. Toivottavaa ja järkevää olisi, että kysymystä tieteen ja uskonnon suhteesta eli siis kysymystä siitä, miten meidän tulisi käsittää itsemme ja todellisuus saisi mahdollisimman monia ulottuvuuksia. Hyviä lukuhetkiä!