Tuoreimmassa Vartija-lehdessä(4/2009) Ilkka Pyysiäinen tuo jälleen kerran esiin näkemyksensä, että Raamatun tulkinta on muuttunut symboliseksi vasta uudella ajalla luonnontieteen kehittymisen myötä. Hän kirjoittaa:

"Vaikka allegorisen tulkinnan idea esitettiin jo antiikissa mytologian sisäisten ristiriitojen takia, ei mytologialle ollut todellista vaihtoehtoa ennen empiirisen tieteen syntyä. Eurooppalaisten ainoa tietolähde maailman synnystä ja elämän kehityksestä oli pitkään Raamattu. Muuta selitystä ei ollut. Siksi mytologia ymmärrettiin kirjaimelliseksi selitykseksi maailman ja ihmisen alkuperästä. "

Pyysiäisen tarkoituksena on puolustaa tieteen ja uskonnon välistä konfliktiteoriaa, johon kuuluu olennaisesti se, että lopulta tiede vie voiton uskonnosta. Kyseessä on siis näkemys, jota itse olen kutsunut "ateistiseksi uskontoparadigmaksi". Ongelmana on, ettei Pyysiäisen näkemys kestä aikaa...

pinas-2007.1176089340.picture_204.jpganchor_catacomb300x225.jpg

Neljä varhaista tulkintatapaa: 1. kirjaimellinen ja 2. symbolinen

Ja miksi? Pyysiäinen myöntääkin jo nyt sen, ettei kirjaimellinen tulkinta ole ollut kristityille ainoa vaihtoehto Raamatun tulkinnassa edes antiikissa. Allegorista tulkintaa käytti jo Paavali ja siitä kirjoitti jo Augustinus ja varhaiset kirkon teologit. Pyysiäinen kuitenkin pyrkii vähättelemään allegorisen tulkinnan merkitystä. Allegorisen lisäksi tulkintatapoja on ollut lukuisia muitakin.

On tietenkin selvää, että Raamatun tekstejä on tulkittu myös yksinkertaisen kirjaimellisesti, mutta tämä ei auta Pyysiäistä, sillä myös tieteen teorioita tulkitaan yksinkertaistetusti ja "kirjaimellisesti". Kyse on koulutustasosta ja siitä kuinka perehtynyt asiaan henkilö on. Kristinuskoa tuntevat ovat tunteneet monia Raamatun tulkinnan mahdollisuuksia ja tieteen kiemuroihin tutustuneet ymmärtävät, että tieteellisiä teorioita voidaan tulkita monin eri tavoin.Pyysiäinen itsekin on tehnyt kattavaa analyysiä esimerkiksi reduktion käsitteen monimerkityksellisyydestä.

Sitä paitsi edellinen siteeraus Pyysiäiseltä sisältää yksinkertaistuksia, jotka eivät kerro koko totuutta. Raamatun maailmankuvalle on aina ollut vaihtoehtoja - tiede ei ole niistä ainoa. Rooman aikana kristinuskolle oli monia uskonnollisia vaihtoehtoja, joita vastaan kristityt keisarit taistelivat. Jos tämä unohdetaan, unohdetaan merkittävä kristinuskon ja politiikan välinen jännite. Ateistisen ajattelun tarkoitus onkin usein yksinkertaistaa ristiriita vain tieteen ja kristinuskon väliseksi ja unohtaa kysymykset vallantavoittelusta. Eihän maailmassa ole mitään muuta kuin jalo taistelu "totuuden" ja "valheen" välillä. Eihän? Eihän!

Philippines-Crucifiction--002.jpg10-1-Crucifiction-of-Jesus,.jpg

3. moraalinen ja 4. eskatologinen tulkinta

Toinen vaihtoehto kristilliselle ajattelulle esitettiin jo myös antiikissa ja se oli nimenomaan tieteellinen ainakin oman aikansa mittapuiden mukaan. Joidenkin kreikkalaisten filosofien mukaan maailmankaikkeus oli ääretön, eikä se sen vuoksi tarvinnut mitään luojaakaan. Tämän kisan filosofit ovat tietenkin auttamattomasti hävinneet, eikä tietenkään kannata muistella enää heidän näkemyksiään. Ehkä tulevaisuus antaa heille tilaa myöhemmin.

TGSE00477_m.jpgDali%20Crucifiction.jpg

Pyysiäisen näkemysten vastaisesti on paljon helpompi puolustaa näkemystä, että juuri uuden ajan tiede on korostanut Raamatun tulkinnan kirjaimellista tulkintatapaa - eikä symbolista niin kuin Pyysiäinen väittää. Luther hyökkäsi Raamatun allegorista tulkintaa vastaan juuri 1500-luvulla tieteen merkityksen kasvaessa. 1600-luvusta puhutaan yleisesti "puhdasoppisuuden aikana", mikä tarkoittaa juuri sitä, että kirjaimellista tulkintaa painotetaan enemmän kuin koskaan historian aikana. Samaan aikaan tieteet kehittyvät huimasti. Puhdasoppisuuden tiukkapipoisuudelle syntyy 1600-luvulla tietenkin vastareaktio, jossa Raamatun tulkinnalle annetaan jälleen enemmän tilaa.

Asiaa voi perustella myös muilla tavoilla, kuten filosofian historialla. Antiikin filosofiassa etiikalla oli merkittävä rooli, mutta tieteen myötä filosofisella etiikalla ei ole aina nähty enää mitään merkitystä toiminnan kannalta. Antiikin maailmassa moraalinen tulkinta oli siis arkipäivää myös kristittyjen keskuudessa. Modernit filosofit puolestaan ovat halunneet tieteellistää uskonnon lisäksi myös filosofian ja lopettaa "moraalisen tulkinnan" myös moraalifilosofiasta. Nykyään tieteellisen ajattelun "puhdasoppisuuden" pitäisi jättää rutkasti enemmän tilaa elämän ja ajattelun monimuotoisuudelle.