Siivet ovat jännä uskonnoissa esiintyvä symboli ja merkittävän siitä tekee se, että se näyttää esiintyvän lähes joka uskonnossa. Intiaanit tunnemme tietenkin sulkapäähineistään, mutta samanlaisia ovat pitäneet myös siperian shamaanit. Kristinuskossa Pyhä henki kuvataan kyyhkysenä, lisäksi löytyy enkeleitä joiden siivet on lainattu antiikin mytologiasta ja joissakin kuvissa Kristuksellekin ja pyhimyksille maalataan siivet. Enkeleitä esiintyy myös Islamissa. Shamaanit pitävät puvussaan rautaisia lintukoruja ja kuvastavat näillä apuhenkiään matkalla tuonpuoleisessa. Pääsiäissaaren alkuasukkaat nimittivät poppamiehiään lintumiehiksi ja muinaiset suomalaiset puhuvat jättimäisestä linnusta, jonka siivet ulottuvat maailman laidalta toiselle. Ja tuntevathan monet tietenkin munamyytin, jossa maailma luodaan sotkan munasta. Zarathustralaiset taas hautaavat kuolleensa "Hiljaisuuden torneissa", joissa he antavat lintujen syödä vainajien ruumiit ja viedä ne mukanaan taivaaseen. Egyptin jumalistakin löydämme lintuhahmoja ja Maya-intiaanien luomiskertomuksessa maailman luovat kaksi tietäjä-papukaijaa.

1296389.jpg
Mitä tästä lintujen tulvasta myyteissä ja uskonnoissa voi päätellä? Kyseessä on hyvin voimakas symboli, joka kuvastaa ihmisen ja koko todellisuuden yhteyttä tuonpuoleiseen. Shamaaneilla ajateltiin olevan "matkaava sielu", joka pystyy irtaantumaan kehosta ja matkailemaan tuonpuoleisessa. Kristinuskossa enkelit ovat hoitaneet myös viestinviejän tehtäviä. Kyseessä on siis uskonnon alkuajoista periytyvä symboli ihmisen sielulle, joka pystyy pitämään yhteyttä tuonpuoleiseen. Samalla nämä lintusymbolit kuvaavat sitä, että koko todellisuus on pohjimmiltaan henkistä ja tuonpuoleista. Tässä on varmasti yksi uskonnon keskeisimmistä ilmiöistä - ihmisen tarpeesta kokea yhteyttä olemassaolon perustaan - Itseen.
(Kuva: Pyhä Hildegard Bingeniläinen/kristillinen mystikko)