Max Horkheimerin näkemyksissä positivismilla tarkoitetaan yhteiskunnallisia rakenteita, jotka pyrkivät perustelemaan toimintansa ja valtansa välinerationaalisin keinoin ja argumentein. Välinerationaalinen subjektiivinen järki on Horkheimerin mukaan tarkoitushakuista niin, että argumentin päämäärä on tiedossa jo ennen argumentin laadintaa ja sen mahdollisuuksia. Välinerationaalinen argumentaatio on osa yhteiskunnallista valtapyrkimystä tai -taistelua. Seuraavassa muutamia esimerkkejä argumenteista, jotka voi nähdä välineellisen järjen argumentteina.

1. Kasvatustieteen professori ja tunnettu teisti Tapio Puolimatka kritisoi teoksessaan Usko Tieto ja Myytit Gordon Kaufmanin ajatusta, että Jumala on vain mielikuvituksen tuottama ajatuskonstruktio. Kaufmanin mukaan Jumala on "symboli - mielikuvituksen luoma ajatuskonstruktio - joka tekee ihmisille mahdolliseksi nähdä maailma ja itsensä sellaisella tavalla, että toiminnasta ja moraalista tulee perimmäisessä mielessä merkityksellistä".

Kaufman on agnostikko. Hänen mukaansa Jumalan olemassaolosta ei voi tietää mitään. Puolimatkan tulkinnat Kaufmanin ajattelusta vaikuttavat kuitenkin erikoisilta. Hänen mukaansa Kaufmanin ajattelusta seuraa, että teistien tulisi ajatella ajatuskonstruktion luoneen maailman. Puolimatkalta voidaan kuitenkin kysyä: miksei teisti voisi ajatella, että ajatuskonstruktion eli symbolin transendentti kohde on luonut todellisuuden? Kaufmanin ajattelun voisi hyvinkin katsoa olevan sopusoinnussa yhtä hyvin ateismin kuin teisminkin kanssa. Päinvastainen puolestaan johtaisi panteismiin, eli ajatukseen siitä, että kristityn tietoisuudessa vaikuttaa Jumalan symbolin sijasta todellinen Jumala. Tämä ei vaikuttaisi kuitenkaan kovin kristilliseltä ajatukselta.

2. Samassa teoksessa Puolimatka esittää myös toisen erikoisen argumentin. Hänen mukaansa emme voi kiistää sitä, että Jumalasta voidaan puhua, koska kiistäessämme tämän väitämme jotakin Jumalasta. Yhtä hyvin voisimme ajatella väittävämme jotakin laatikon x sisällöstä, kun sanomme ettemme voi puhua siitä mitään, koska kukaan ei ole laatikkoa vielä avannut. Tilanne vaikuttaa kuitenkin oudolta, sillä meillä on muita perusteita - kuin laatikon sisältö - väitteelleemme, ettemme voi puhua mitään sen sisällöstä. Yhtä hyvin voimme perustella väitettä: " Jumalasta ei voi puhua mitään" kielifilosofisilla näkemyksillä, jotka eivät viittaa Jumalaan.

3. Ateismistaan tunnetuksi tullut uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen puolestaan kirjoittaa teoksessaan "jumalten keinu" seuraavasti:

I: "Uskontotiede on näin ihmis- ja käyttäytymistiede, joka tutkii uskonnollista ajattelua, käyttäytymistä ja kokemusta. Se ei tutki Jumalaa, tuonpuoleisuutta tai perimmäistä totuutta".(s.26)

Pyysiäinen kirjoittaa myös seuraavasti kirjoitettuaan ensin "inhimillisten ajattelutapojen tutkimuksesta":

II: "Esimerkiksi Uuden Testamentin kertomus niin sanotusta ruokkimisihmeestä sisältää niin paljon ristiriitaisuuksia, että se ei voi mitenkään olla autenttinen kuvaus historiallisesta tapahtumasta. Siksi sitä ei myöskään ole syytä tarkastella kuvauksena todella tapahtuneesta ihmeestä." ja "[ihmeiden] on määrä todistaa aivan toisenlaisen todellisuuden, "Jumalan valtakunnan" murtaumisesta tavallisen arkitodellisuuden keskelle. (s.132-133)

Koska Pyysäisen väitteet I ja II ovat selvästi ristiriidassa eli hän näyttää tekevän juuri sitä mitä uskontotieteessä ei pitäisi tehdä, hänen tulisi hylätä niistä vähintään toinen. Tämä tuskin kuitenkaan on mahdollista.

DSCN0719.JPG20080217tapio_puolimatka2.jpgkamppinen_matti1.jpg

Pyysäinen, Puolimatka ja Kamppinen

4. Matti Kamppinen kirjoittaa Tieteessä tapahtuu lehdessä seuraavasti arvostellessaan Tapio Puolimatkan uskonto- ja tiedekäsityksiä. Lainaus on mielenkiintoinen siksi, että se liittää selkeästi uskontotieteen vallitsevan yhteiskunnan välinerationaaliseen valtataisteluun:

"Naturalismin hyödyt ovat suurempia kuin haitat. Naturalismin
yksi vahvoja puolia on sen koeteltavuus. Naturalistisen tieteen yksi
keskeisiä oikeuttajia on toimiva teknologia. Sen enempää islamin
kuin kristinuskon supranaturalismi ei auta tekemään toimivaa kuokkaa,
kännykästä puhumattakaan."

Jokainen voi tietenkin itse oman tietotasonsa pohjalta miettiä millaisia haittoja teknologia on aikaansaanut. Esimerkit 1-4 tuovat kuitenkin esiin sen miten yhteneväisen välinerationaalista uskontokeskustelun argumentaatio on riippumatta siitä kannatetaanko teismiä vai ateimia. Argumentit eivät tietenkään osoita sitä, etteikö kyseisten henkilöiden tutkimus kokonaisuudessaan olisi merkittävää tai arvokasta. Horkheimerin ajattelussa kyseinen tutkimus ja keskustelu voidaan sijoittaa osaksi historian dialektista liikettä kohti vapauden määrittelemätöntä utopiaa.