"Kirjoita siis ja puhu ja tee itsestäsi kuolematon"

1290281327_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Uskon ja teologian alue vaikuttaa osittain päällekkäiseltä filosofian alueen kanssa samalla tavoin kuin tieteenkin alue.

Filosofian (3) kysymykset ovat luonteeltaan käsitteellisiä kysymyksiä, joiden tehtävänä on määritellä käsitteiden merkityksiä ja pohtia niiden välisten suhteiden "loogista" muotoa. Ymmärrän tämän ajatuksen niin, ettei esimerkiksi koulukuntakysymyksillä ole tässä yhteydessä merkitystä. Keskeistä kaikelle filosofialle on, että se on luonteeltaan kielellistä ilmaisua, jonka argumentaation intensiteetti vaihtelee. Voidaan siis ajatella, että kaikki puhe ja kirjoittaminen on jossakin hyvin heikossa mielessä filosofiaa eli filosofisten väitteiden esittämistä. Filosofiaksi sitä sanotaan kuitenkin vasta kun henkilö tiedostaa ilmaisevansa filosofisia näkemyksiä ja alkaa argumentoida niiden puolesta tai niitä vastaan. Filosofian soveltaminen elämään ei siis kuitenkaan varsinaisesti ole enää filosofiaa.

Tiede(5) puolestaan tarkoittaa kaikkia niitä systemaattisuuteen pyrkiviä tiedonhankinnan muotoja, joita käytetään systemaattisuuden itsensä tai konkreettisen maailman tutkimiseen. Konkreettisella maailmalla tarkoitetaan tässä yhteydessä yhtä hyvin fyysistä, biologista kuin sosiaalistakin maailmaa. Jopa kulttuuri on tässä mielessä konkreettista. Tiede on myös konkreettisten ilmiöiden tutkimista suhteessa toisiinsa tieteellisten mallien rajoissa ja aina kielellistä. Matematiikka ja logiikka puolestaan kuuluvat niihin metodeihin ja kieliin, joilla tutkimusta tehdään. Näitä metodeja on tietenkin lopulta hyvin suuri määrä.

Uskolla tarkoitetaan tässä henkilön esikäsitteellistä kokemusta kun henkilö suorittaa uskonnollista rituaalia. Tällainen kokemus voi esiintyä myös ilman erityistä rituaalia, mutta olennaista uskolle on vahvasti merkityksellinen emotionaalis-funktionaalinen kokemus, joka ei liity kohteen tai syyn puolesta mihinkään konkreettiseen. Tämän vuoksi sitä sanotaan pyhäksi eli erotetuksi kokemukseksi. Usko on siis laadullista, eikä sillä tässä yhteydessä tarkoiteta minkään proposition totena pitämistä, sillä ihminen voi kokemuksistaan huolimatta epäillä kokemuksen kohteen olemassaoloa. Tällöin on kuitenkin jo siirrytty teologian ja filosofian alueelle(2). Vastaavasti tieteen kysymyksiä voidaan käsitellä filosofian näkökulmasta(4) ja pohtia esimerkiksi tieteen kohteiden eli maailman "olemassaoloa". Näin ollen teologiset ja tieteenfilosofiset kysymykset ovat luonteeltaan hyvin samankaltaisia - tietyn asian tarkastelemista filosofian keinoin. Näiden ulkopuolelle jäävät tieteen tekeminen opittuna toimintana ja uskonnon harjoittaminen uskona.

Uskon luonnehdintaa edelläkuvatulla tavalla voidaan perustella teologisesti "kuvantekokiellolla" ja "nimenlausumiskiellolla". Uskolle on oltava tilaa myös käsitteistä riippumatta. Kyse on kuitenkin paljon laajemmasta ilmiöstä - kielifilosofisesta ilmiöstä, jonka mukaan minkä tahansa laadullisen kuvaaminen kielessä on mahdotonta. Laadullisuus subjektiivisena elämyksenä ei ole välitettävissä kenellekään muulle. Kysymys uskosta ei siis ole erityistapaus. Kuuluisan ateistin Bertrand Russellin voidaan katsoa puolustaneen kyseistä jaottelua, sillä hänen mukaansa suurimmat filosofit ovat usein osoittaneet kiinnostusta sekä tiedettä, että mystiikkaa kohtaan.

Mystiikka eli usko on siis käsitetty filosofisten kysymysten ulkopuolelle kuuluvaksi ihmisen todellisuussuhdetta muuttavaksi toiminnaksi, alueeksi jossa ei voida enää puhua esimerkiksi "olemassaolosta" tai muusta sellaisesta. Tämä on jonkinlainen määritelmä siitä miltä mystiikka vaikuttaa, mutta ilmiöön voidaan suuntautua muillakin keinoin, jolloin keino aina värittää sitä. Monet mystikot ovat tietenkin esittäneet teologis-filosofisia väitteitä, mutta tällöin he ovat toimineet filosofisesti. Johdonmukaiseen mystiikkaan taipuminenkin on mahdollista, mutta nämä ihmiset maailma on pääsääntöisesti tietenkin unohtanut. Historia kun on itsensä ilmaisseiden historiaa. Ilmaisu on kuitenkin aina kannanotto ja siitä muodustuu ainakin vaikutusvaltakysymys. Vapaus voi toteutua vain utooppisessa mystiikassa, joka ei enää määrittele kohteitaan vaan jättää helposti sivuun konkreettisen merkitykset. Kirjoittamalla ihminen voi siis tehdä itsestään kuolemattoman. Mystikko puolestaan pyrkii päinvastaiseen - hän pyrkii "kuolemaan jo eläessään".