YLE:n uutinen kertoo Corine Lesnesin ja Barbara Ehrenreichin taistelusta katteetonta positiivista ajattelua vastaan. Katteeton positiivinen ajattelu estää heidän mukaansa näkemästä realiteetteja ja tuudittaa ihmisen valheelliseen hyvän olon tunteeseen. Samalla se pakottaa ihmisen kieltämään negatiiviset tunteensa ja voi olla vaarallista ja aiheuttaa jopa lamaa. Positiivisuus voi näet estää näkemästä taloudellisia vaaratekijöitä.

Ehrenreich näkee liiallisessa positiivisessa ajattelussa uskonnollisia piirteitä. Samalla hän kuitenkin sanoo, että suuntaus oli vastareaktio synkkää kalvinismia vastaan. Perinteisesti uskonnon maailmaahan ei ole pidetty mitenkään kovi positiivisena, sitähän on syytetty esimerkiksi "helvetillä pelottelusta". Uskonto näyttää siis olevan vähän kaikkea: sekä liiallista positiivisuutta, että liiallista negatiivisuutta. Positiivisuuden kultti taitaakin olla varsin amerikkalainen ilmiö. Suomalaista ilmapiiriä on vaikea nähdä kohtuuttoman positiivisena.

Myönteinen ajattelu on myös myyntivaltti:

meditation-positive-thinking-v1.jpg

951_23_4196_4.jpgThinkingBook3D450.jpg

511SVNY7TZL.jpg4779457f9c42bfd1e147b2197cfd6d3d.jpg

Positiivinen psykologia on myös kyllästynyt psykologien tapaan etsiä ihmisestä vain hänen huonoja puoliaan ja se pyrkiikin näkemään ihmisen voimavarat. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita katteettomia lupauksia, mutta positiivista ajattelua mainostetaankin asiana, joka voi ratkaista melkein kaikki ongelmat.


9513750256.jpg2.jpg

Länsimaissa positiivinen ajattelu on kaupallistettu kuten mikä tahansa muukin asia. Ainoa, joka sen avulla rikastuu on kuitenkin vain kirjan tms. kustantaja ja lähtökohta on individualistisessa kulttuurissa selvä: "positiivinen ajattelu on Sinusta kiinni", "positiivinen ajattelu on Sinun mahdollisuutesi" ja "älä jätä sitä käyttämättä". Painopiste on siis yksilössä, eikä siinä yhteisössä, kulttuurissa tai taloudessa, jossa ihminen joutuu tulemaan toimeen. Ehkä positiivinen ajattelu onkin järjetön reaktio järjettömiin paineisiin. Kukaan ei hallitse globalisaatiota, niin parempi yrittää nähdä kaikessa vain jotain positiivista. Järjestelmä on kaapannut meidät.

On aina helppo syyttää uskontoa mistä tahansa. Vaikka liiallisesta positiivisuudesta. Uskontokortilla pelaaminen ei jää huomaamatta ja aina on mahdollista sutaista jokin väite uskonnosta ja lyödä kortteja pöytään. Terminä "uskonto" onkin niin epämääräinen, että on ihme, että järkevät ihmiset jaksavat vuodesta toiseen edes käyttää sitä. "Uskontoa" on mahdoton määritellä, mikä kertookin siitä, että termi on ulkoapäin annettu sana, jolla on tietty kulttuurihistoriallinen menneisyys. Kun puhumme "uskonnosta" otamme osaa "sivistyneeseen länsimaiseen modernismiin" ja uusinnamme kaikki ne ongelmat, jotka siihen liittyvät.  

Kieli on "sosiaalinen media" ja liittää ihmiset toistensa vaikutuspiiriin. Yltiöyhteisöllinen länsimainen sosiaaliteatteri ei näekään vaihtoehtoa yleiselle hölöttämiselle. Käsitteitä käytetään vaikka ne eivät tarkoittaisi mitään. Lopulta kyse on vain väyrysläisestä mediapelistä, joka kokonaisuudessaan harhaanjohtaa ihmistä - oli se sitten negatiivista, positiivista tai neutraalia.

Miksi sitten ajatella edes negatiivisesti? Miksi ihminen ei vain yksinkertaisesti voi lopettaa ajattelemasta kokonaan ja tyytyä olemaan sisäisesti hiljaa? Stoalainen tyyneys ei ole yltiöpäistä positiivisuutta, vaan korostaa mielenrauhaa. Asioiden maalaaminen positiivisiksi, negatiivisiksi tai miksi tahansa on kiinni vain yhdestä realiteetista: ajattelustasi. Ja lopulta kaikki ajattelu johtaa harhaan. Lopeta ajattelemasta! Todellisuus pitää huolta itsestään sen minkä tarvitsee.