Edellisen artikkelin käsite Ultra Deep Field on vaivannut minua vieläkin. Sen tarkempi määrittely voisi olla "absoluuttiselle rajalle tuleminen". Kyse on siis eräänlaisesta seinääpäinjuoksemisesta eli sen huomaamisesta, että on mahdotonta päästä enää eteenpäin. CMX laulaakin eräässä kappaleessaan: ".. tästä ei ihminen pääse, on ajateltava sanoin, on ajateltava kuvin..". Varhaisen huomion tiedon rajoista teki jo Immanuel Kant tietenkin ja hänen näkemystään on sitten usein muutettu ja tarkennettu myöhemmin. Nämä näkemykset ovat kuitenkin saaneet kritiikkiä ja usein kriitikoiden äänenpainot ovat olleet voimakkaita. Eikä ihme. Ihminen haluaa tietää ja jopa niin paljon, että hänestä itsestään saattaa muodostua tietämisen este itselleen. Tämä on tietenkin psykologiaa. Tietämistä haluava ei voi sietää tietämättömyyttään ja torjuu tämänsuuntaiset ajatukset. Hän saattaa myös projisoida tunteensa muihin eli väittää, että joku toinen henkilö tai ryhmä edustaakin tietämättömyyttä. Tällaista ryhmää sitten halveksitaan ja se yritetään pitää mahdollisimman kaukana omasta maailmasta (psykologiassa "split"). Monenlainen rationalisointi on myös mahdollista ja esim. olkinukkeargumentit ovat näissä tilanteissa suosittuja. Tilanne kertoo kuitenkin enemmän psykopatologiasta kuin todellisesta tiedon tavoittelusta. Väärässäoleminen on todella vaikeaa ja väittäisin, että joskus se on vaikeampaa kuin tietäminen. Toivoisin kuitenkin, että ihmiset tuntisivat alitajuiset motiivinsa ja pystyisivät toimimaan järkevästi. Itselleen rehellisen onkin helpompi myöntää tietonsa rajallisuus ja ymmärtää muita ja lopettaa yrittämästä päästä päänsä kanssa läpi kivisestä seinästä. Mystikot opettavat tiellään juuri tähän, sillä siinä ihmisen on luovuttava kaikesta, jopa tiedostaan.
300px-Mystic_Comics_7.jpg