Perikato - kirjoitus menneisyydestä
Oppilas oli vielä pieni lapsi mutta valitti mestarilleen:
”Mestari, riisini tippui hiekkaan, enkä saa sitä enää syödyksi.”
Mestari vastasi:
”Unohda riisisi, niin nälkäsi katoaa.”
Oppilas kävi jo koulua, mutta valitti taas mestarilleen:
”Mestari, kirjani on varastettu, miten minä nyt luen?”
Mestari vastasi:
”Unohda kirjasi, niin olet täysin oppinut.”
Oppilas oli jo nuorukainen ja ihmetteli mestarilleen:
”Mestari, miksi tytöt eivät pidä minusta?”
Mestari vastasi:
”Unohda tytöt ja tulet saamaan heidän suosionsa.”
Oppilas oli jo aikuinen ja surkutteli lapsistaan:
”Mestari, mitä jos lapseni hylkäävät minut?”
Mestari vastasi:
”Unohda lapsesi ja tulet saamaan heidän rakkautensa.”
Oppilas oli jo vanhus ja valitteli mestarilleen:
”En ole tehnyt elämässäni mitään hyvää. Se on ollut aivan turhaa.”
Mestari vastasi:
”Unohda elämäsi, silloin alat elää.”
Oppilas makasi jo kuolinvuoteellaan, mutta kysyi mestariltaan:
”Mestari miksi minun on aina pitänyt unohtaa kaikki ja silti elämäni päättyy perikatoon?”
Mestari vastasi:
”Unohda perikato, eikä se saavuta sinua milloinkaan.”